Osallistun nyt muutaman kuukauden ajan Aalto yliopiston järjestämälle Filosofia ja systeemiajattelu kurssille “kuunteluoppilaana”. Tarkoituksena ei siis ole suorittaa mitään, kuunnella vain. Ilmeisesti 698 kuuntelijaa oli tänään ensimmäisellä kerralla mukana. Luennot tulevat varmastikin kuunneltaviksi jälkikäteen nauhotteina, ainakin täältä voi löytää viime vuoden tallenteet.
Viimevuotisista tallenteista katsotuin on tämä alle linkattu, jossa vieraana Vesa-Matti Loiri. Minä en ole tuota (vielä) nähnyt, mutta aion katsoa ja laitan siksi tähän talteen.
Tarkoituksena oli nyt tuoreeltaan kirjoittaa “luentomuistiinpanot” ja tuoreet mietteet tänne talteen, mutta sepä ei olekaan ihan valtavan helppo tehtävä se. Olen vähän taipuvainen olemaan kirjoittamatta mitään. Esa yhdessä vaiheessa tosin itsekin hiukan lohdutti kertomalla, että kalvoista ei välttämättä pysty yhtään päättelemään luennon sisällöstä ja sen kuunneltuaankin voi olla vaikea sanoa mistä oikein puhuttiin. Ja että kyseessä ei oikeastaan ole luento ensinkään.
Muutamia aiheita nyt itselle kuitenkin ajatuksen virtana talteen:
Ajattelun ajattelu, sillä ajatuksella, että näin syntyisi myönteisiä seurauksia osallistujan oman elämän elämisen kannalta.
Mitä voikaan, ehkä vuosien päästä, kehkeytyä siitä että ajattelet jostain asiasta uudella tavalla? Voisiko näinkin ehkä ajatella? “Ehkä ehkä, mutta ei välttämättä ehkä edes.”
Kahtena pääperiaatteena esiin nostettiin:
- Meissä on enemmän hyvää kuin mitä päälle näkyy
- Parempi ajattelu synnyttää parempaa elämää
Anna alitajunnan ja tiedostamattoman, intuition ja mielleyhtymien, sattumien ja yllättävien yhteisvaikutusten tehdä työtään tänä keväänä valppaan, punnitsevan, syventyvän harkinnan kanssa.
Tämä sitaatti tuli suoritteiden tuolla puolen -aihealueen osana. Siellä johtavana ajatuksena oli myös ihmisten kiinnostus olemaan kiinnostunut. Se ei ehkä vielä näy läpi, mutta sitä tämä blogi minulle hiukan edustaa.
Eivät asiat sinän saa ihmisiä menettämään mielenrauhaansa, vaan heidän käsityksensä asioista. – Epiktetos
Tämä on tuttu hiukan vastaavana “It’s never the events of our lives, but the meaning we attach to the events.” Tästä oli paljon pohdintaa: Voisitko edes hetkeksi ajatella toisin, oli käsityksesi sitten mikä tahansa. Ja kuinka vaikeaa ihmisen on ajatella omia ajatuksia, nähdä omia käsityksiään ennenkuin ne ovat jo tiivistyneet käsityksiksi, enemmän tai vähemmän kiinteiksi muodostuneiksi ajatuksiksi. Ja kuinka vaikeaa onkaan käsityksiään saattaan omassa mielessään käsittelyn alle, kun kaikkialta työntyy sälää tajuntaan ja suoritetodellisuuden mustat aukot täyttävät kapasiteetin.
Lopulta päästin ruusujen ostamattomuuden kulttuurin ja parempien kysymysten esittämisen kautta merkitystajun syventämiseen merkitystihentymien kautta sekä siihen kuinka usein vaikkapa kirjoja lähestytään suorittamisen näkökulmasta.
Erityisen helppoa ei ehkä tämän kattavan ja koherentin yhteenvedon kautta ole saada kiinni siitä mitä tänään opin ja miten systeemiajattelun teoriaa nyt tarkemmin ymmärrän. Ihan kokonaan en siitä ehkä syytä itselleni suostu ottamaan. Sen verran luottavaisesti aiheeseen kuitenkin suhtaudun, että tagasin tämän kirjoituksen “systeemiajattelu” merkinnällä niin, että vuosien päästä voi tagipilvestä kaikki kirjoitukseni aiheesta etsiä.
Itselle jäi hyvä ja luottavainen mieli luennon jäljiltä kuitenkin. Jotain rohkaisevaa sieltä itselleni poimin. Olen taipuvainen luottamaan Esan ajatukseen siitä, että tämä kokemus ei niinkään ollut luennossa itsessään, vaan enemmänkin niiden vaikuttavuuden aaltojen alkusysäyksissä, jotka vielä vuosien päästä saattavat joidenkin kuuntelijoiden elämän elämiseen vaikuttaa.
**
Edit 30.1.2021
Nyt löytyy tuo ensimmäinen osa “The Last Time” katsottavana Youtubesta: